Rengaspanssaria ei juurikaan kannata ostaa valmiina, sillä niistä kiskotaan melkoisen kovia hintoja, minkä toisaalta ymmärtää vaadittavan käsityön määrän huomioonottaen. Edullinen rautapaita voi irrota noin kahdella tonnilla, mutta itsetehtynä kustannukset ovat vain noin 200 - 500 mk materiaalista riippuen. Onko projekti sitten työläs vaiko ei, on hyvin yksilökohtainen kysymys: vaivaa siinä on toki enemmän kuin nahkapanssarin kokoon kursimisessa, mutta mikään loputon urakka se ei ole - eräs larppaajaneitonen sai valmiiksi habergeon-tyyppisen rengaspaidan kahdessa viikossa työskennellen keskimäärin 4 tuntia päivässä.

Rengaspanssari oli koko keskiajan merkittävä haarniskatyyppi, joka tarjosi hyvän suojan viiltäviä ja kohtalaisen suojan pistäviä aseita vastaan. Tylppien aseiden iskuilta se ei juuri suojannut, ja varsijousten käydessä yhä tehokkaammiksi sitä alettiin täydentää levypanssarilla. Rautapaidan ohella käytettiin myös rengaspanssarihuppua (engl. coif) päätä suojaamaan sekä jopa rautalenkeistä tehtyjä lahkeita ja lapasia - 1200-luvun ritari saattoi olla kiireestä kantapäähän rengaspanssariin verhoutunut. Rengaspanssari oli aina sangen kallis, mikä johtui nimenomaan työmäärästä - keskiajalla kun ei ollut rautalankaakaan valmiina.

Tämän artikkelin tarkoitus on antaa harrastajalle yksinkertaiset ohjeet rautapaidan ja rengaspanssarihupun valmistukseen. Käytetty kaava (pattern) on ns. 4-in-1 eli se tavallisin, jossa jokainen lenkki kulkee neljän muun lenkin läpi. On olemassa esimerkiksi harvinaisempi 6-in-1 -kaava, jolla panssarista tulee tiheämpää, mutta myös painavampi ja hitaampi valmistaa.

Työvälineet:

Välttämättömiä välineitä ovat kahdet hyvät hohtimet, ja voimakkaat sivuleikkurit sekä halkaisijaltaan haluttua lenkin halkaisijaa vastaava pyöreä rautatanko (n. 60cm pitkä). Rautatangon voi kiinnittää tukevasti esimerkiksi pöydän reunaan puristimella, jolloin se pysyy paikallaan lankaa käsin kierrettäessä. Toinen tapa on rakentaa erillinen teline, jossa tanko pyörii kampea kääntämällä ja lanka kiertyy sen ympärille kuin itsestään.

Materiaalit:

Esimerkiksi Ruotsista saa valmiita lenkkejä, mutta kunnon harrastaja vääntää lenkkinsä itse. Se ei todellakaan ole vaikeaa, tulee halvemmaksi ja antaa mahdollisuuden päättää itse käytettävän langan laadusta ja paksuudesta. Langan paksuus ja lenkkien halkaisija vaikuttavat olennaisesti työmäärään ja lopputulokseen, joten asiaa kannattaa miettiä tarkasti. Mitä isommat lenkit, sitä harvemman näköinen haarniskasta tulee, mutta kovin pienistä lenkeistä tekeminen kysyy taas enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Jos käyttää kovin isoja lenkkejä on langan syytä olla erityisen paksua tai muuten lopputulos paitsi näyttää rumalta, myös hajoaa herkästi lenkkien vääntyessä; liian paksu lanka suhteessa lenkin halkaisijaan taas on vaikeaa työstää.

Tavallisimmin käytetty lanka on 2mm rautalankaa. Tämä on hyvä paksuus, jos lenkkien halkaisija on se tavallinen 10mm (kuva 1). Hieman tiheämmän ja joidenkin mielestä hienomman näköistä jälkeä syntyy 8mm lenkeistä, jolloin sopiva langan paksuus on 1,5-1,6mm. 10mm lenkit ovat sopivan kokoisia rautapaitaan, mutta panssarihuppu kannattaa tehdä 8mm tai vieläkin pienemmistä lenkeistä. Myös teräksisestä pianolangasta on rangaspanssareita tehty, mutta pianonlangan lenkeiksi kiertäminen vaatii erityisen puristinvirityksen ja lenkkien katkaisuun tarvitaan kulmahiomakone. Lopputulos on kyllä paljon rautalangasta tehtyä kevyempi, lähes ruostumaton ja haltiamaisen kiiltävä, mutta ei välttämättä lisävaivan ja -kustannusten arvoinen.

Rautalankaa saa kaikista rautakaupoista ja se on yleensä korroosion estämiseksi sinkittyä, mutta myös hehkutettua on saatavilla. Sinkitty on vaalean mattaharmaata, ja hehkutettu taas jo ostaessa ruosteista. Ruoste kuitenkin karisee langasta työvaiheiden aikana ja valmis panssari on tumman metallisen kiiltävä - kunnes se kastuu, jolloin ruostetta syntyy lisää. Lenkkien keskinäinen liike haarniskaa kuljetettaessa ja käytettäessä kuitenkin hioo ruostetta pois tehokkaasti, joten tämä ei ole suuri ongelma. Hehkutettu lanka onkin tässä mielessä autenttisempaa ja ruostumista voi estää öljyämällä, kuten keskiaikanakin oli tapana. Öljytty rautapaita jättää kuitenkin oman jälkensä alla käytettävään vaatekappaleeseen. Rautalankaa myydään kilotavarana ja sitä kuluu keskikokoiseen rautapaitaan noin 8-15kg, panssarihuppuun 3-5kg riippuen käytettyjen lenkkien koosta.

Langasta lenkeiksi:

Projektin alussa aloittelevalla haarniskasepällä on edessään melkoinen vyyhti ruosteista (tai sinkittyä) lankaa, jonka on vaikea kuvitella muuttuvan käden käänteessä säihkyväksi haarniskaksi (sinkitty ei säihky). Oli tarkoitus sitten valmistaa panssaripaita tai -huppu, työn alkuvaihe on aivan samanlainen. Lanka kierretään tiiviisti rautatangon ympärille siten, että kierre on mahdollisimman tasaista ja ei missään tapauksessa mene itsensä kanssa ristiin (kuva 2). Mikäli kierrät lankaa käsin, käytä hanskoja. Käsin kiertäessä on käytännöllistä kiertää kerralla korkeintaan noin 3m pätkä rautalankaa, sillä muuten langan vapaa pää aiheuttaa ongelmia takertuessaan joka paikkaan - telineeseen kierrettäessä tätä ongelmaa ei ole.

Kiertämisen tuloksena syntyy kierrejousta muistuttava pötkö, joka pujotetaan pois tangon päältä. Tämä jousi leikataan auki sivuleikkureilla (kuva 3), jolloin syntyy melkein valmiita lenkkejä. Jotta itse haarniskan tekeminen voi alkaa, pitää lenkit vielä varovasti taivuttaa 'auki' (kuva 4), jotta niitä voisi myöhemmin pujottaa toistensa läpi. Toinen ja mielestäni nopeampi menetelmä on avata etukäteen vain puolet ja sulkea valmiiksi puolet lenkeistä. Näin itse haarniskan tekeminen sujuu nopeammin työn edistyessä 2 riviä kerrallaan, mistä lisää myöhemmin.

Lenkkien yhdistäminen:

Itse rengaspanssarimateriaalin valmistaminen lenkeistä on helppoa, mutta myös aikaavievää. Suosittelen musiikin kuuntelua tai TV-ohjelman ylimalkaista seuraamista työn ohella, jottei homma ala käydä yksitoikkoiseksi. Työvälineeksi tarvitaan kahdet hohtimet. Lenkit liitetään toisiinsa kaavan mukaisesti, joka tässä on siis 4-in-1 eli jokaisen lenkin läpi kulkee aina neljä muuta (kuva 5). Lenkki pujotetaan paikoilleen kuvan osoittamaan asentoon ja suljetaan hohtimilla siten, että irtonaiset päät tulevat tiiviisti toisiaan vasten. Tämän päät vastakkain -metodin (engl. butted) ohella oli keskiaikana tapana tehdä osasta lenkkejä umpinaisia ja sulkea niitä yhdistävät lenkit pienillä niiteillä (engl. riveted). Tämä oli tietenkin paljon työläämpi tapa, mutta lenkeistä tuli kestävämpiä. Livepeleissä moisia ei jostain syystä ole näkynyt...

Tästä viiden lenkin perusyksiköstä lähdetään etenemään lisäämällä siihen lisää lenkkejä kaavaa noudattaen. Työ on kuitenkin selkeämpää, jos sen ajatellaan etenevän riveittäin. Edettäessä yksi rivi kerrallaan, uusi lenkki pujotetaan aina läpi kahdesta edellisen rivin suljetusta lenkistä ja suljetaan. Kaksi riviä kerrallaan edettäessä tarvitaan irrallisia, etukäteen suljettuja lenkkejä. Samalla kun pujotetaan uusi avoin lenkki edellisen rivin suljettuihin lenkkeihin, pujotetaan siitä läpi myös kaksi valmiiksi suljettua lenkkiä, jotka siis muodostavat jo seuraavaa riviä (kuva 6). Tämä miltei puolittaa työmäärän, mutta voi saada vasta-alkajan sekoamaan laskuissaan.

Rengaspanssaripaidan tekeminen on helppoa, sillä siinä joka rivillä on sama määrä lenkkejä. Rengaspanssarihupussa lenkkien määrä vaihtelee riviltä toiselle, joten niitä pitää osata lisätä ja vähentää oikein (kuva 7). Mikäli lenkkimäärä kasvaa tai vähentyy useammalla lenkillä riviä kohden, on lisäykset (tai vähennykset) hyvä tehdä symmetrisesti ja tasavälein kudokseen - ei vierekkäin, jos mahdollista, eikä koskaan vapaisiin reunoihin.

Rengaspanssaripaita

Rengaspaidassa kolme ensimmäistä riviä muodostuu, kun lenkitetään useita perusyksikköjä peräkkäin ketjuksi, jonka pituus vastaa paidan leveyttä. Sopiva rivin pituus (paidan leveys) on lenkkien halkaisijasta riippuen 50-80 lenkkiä ja paidan pituus 80-120 riviä. Tästä voidaan laskea hihattoman paidan nielevän noin 8000-19000 lenkkiä, minkä ei pidä antaa masentaa - työ etenee yllättävän nopeasti ja lenkkimäärillä voi sitten jälkikäteen järkyttää paitaa ihastelevia sivullisia...

Olennaista on huomata, että kudoksen tulee kulkea sivuttain (kuva 8), sillä tällöin lenkit laskeutuvat luonnollisemmin painovoiman vaikutuksesta ja haarniska joustaa paremmin - eivätkä historianharrastajatkaan pääse haarniskasta huomauttamaan. Lisäksi täytyy huomioida, että tämä lenkkien laskeutuminen saa aikaan sen, että paidan mitat ovat usein kovin erilaiset pöydällä kuin päälle puettuna. Saadakseen haarniskasta hyvin istuvan, kannattaa sitä sovittaa vähän väliä. Paidan leventäminen on helppoa, mutta liian isoksi tehdyn osan purkaminen harmittaa aina.

Haarniskaa voi koristella käyttämällä esimerkiksi helman ja kaula-aukon reunoissa toisenvärisiä lenkkejä tai tekemällä helmaan kolmion tai neliön muotoisia sakaroita. Pitkähelmaisissa haarniskoissa helma oli tapana jättää halki ratsastamisen helpottamiseksi.

Rengaspanssarihuppu

Varsinaista graafista kaavaa hupun tekemiseen (sillä lailla kun minä sen tein) ei ole. Itse käytin apuna ruotsalaisen Fëa Livia -lehden artikkelia, jota tässä törkeästi hyödynnän omien kokemusteni ohella.

Vaihe 1

Työ aloitetaan yhdestä (vähän isommasta, esim 10mm) keskusrenkaasta, johon kiinnitetään 8 tavallista lenkkiä,. Nämä muodostavat rivin 1 (kuva 9). Toiseen riviin tulee 12 lenkkiä, eli lisää ensin ne normaalit 8 ja lisäksi joka toiseen väliin yksi ylimääräinen. Kolmanteen riviin tulee 24 lenkkiä, eli normaalit 12 plus joka väliin yksi ylimääräinen. Rivi 4 tehdään normaalisti 24:llä lenkillä.

Tästä eteenpäin edetään siten, että joka toinen rivi tehdään normaalisti (sama määrä lenkkejä kuin edellisessä) ja joka toiseen lisätään yksi lisälenkki aina joka kolmanteen väliin. Tässä menee helposti sekaisin, joten kannattaa aina välillä laskea montako lenkkiä rivillä on ja tarkistaa oheisesta taulukosta. Lisäykset siis riveihin 5, 7, 9, 11 ja 13. Tämän jälkeen edetään normaalisti ilman lisäyksiä aina riville 24 asti - siis aina 104 lenkkiä joka rivillä.

Vaihe 2

Riviltä 25 alkaa aukko kasvoja varten, joten siihen tulee kasvojen leveyden verran vähemmän lenkkejä. Semmoinen 24-30 on hyvä, riippuen lenkkien ja pärstän koosta. Olettaen että leveys on 26, riveille 25 ja 26 tulee siis 78 lenkkiä kummallekin.
Näiden rivien jälkeen on lenkkimäärää hyvä taas hieman vähentää, sillä pään ympärysmitta pienenee takaraivon alapuolella: riville 27 tulee vain 76 lenkkiä, mutta huomaa, että ne kaksi jätetään pois keskeltä kudosta jostain takaa - ei kasvoaukon reunoista! Tällaiset vähennykset (ja lisäykset) on hyvä tehdä symmetrisesti, eli vaikkapa 4 lenkkiä takakeskiviivasta molemmille puolille. Jos vähennyksiä on enemmän kuin 2, tulisi niiden olla paitsi symmetrisesti, myös tasavälein kudoksessa - ei vierekkäin, jos mahdollista (eikä koskaan kasvoaukon reunoissa!).
Rivi 28 on normaali, rivillä 29 vähennetään 4 lenkkiä. 30 samoin normaalisti ja rivillä 31 vähennetään 6 lenkkiä. 32-36 tehdään normaalisti 66:lla lenkillä ja rivillä 37 lisätään taas 2. Rivi 38 on normaali ja rivillä 39 lisätään 2 lenkkiä lisää. 39 ja 40 omaavat siis 70 lenkkiä.
Nyt kasvojen aukko lienee tarpeeksi korkea (kannattaa sovittaa) ja on aika kiinnittää reunat alakulmasta toisiinsa. Tähän väliin ei lisätä sitä 26 lenkkiä, vaan kasvoaukosta tulee ylösalaisin olevan vesipisaran muotoinen. Jos aukko on näin liian ahdas, eikä huppua saa siis vedettyä niskaan, kannattaa jatkaa halkiota myöhemmin alaspäin ja laittaa siihen naru, jolla sen voi sulkea (kuten tunikan kauluksessa). Oletan nyt kuitenkin, että kasvoaukon alarauna suljetaan riviltä 41. Jos tässä kohtaa muutat kaavaa paremmin sopivaksi, ota se myöhemmin huomioon (taulukon lenkkimäärät eivät päde).

Vaihe 3

Rivit 41-44 tehdään normaalisti. Riville 45 lisätään joka kolmanteen väliin 1 lenkki lisää plus 2 ylimääräistä - 23 siis yhteensä. Rivi 46 tehdään normaalisti ja riville 47 taas joka kolmanteen yksi lisää eli riveillä 47 ja 48 on siis 124 lenkkiä. Rivillä 49 lisäät 25 lenkkiä (joka viidenteen), 50 normaalisti ja riville 51 30 lenkkiä lisää. 52 tulee normaalisti, mutta riville 53 lisäät vielä 36 lenkkiä. Siten siinä ja kahdessa viimeisessä on 215 lenkkiä kussakin.

Lopuksi

Hupun alareunan voi koristella laittamalla siihen esimerkiksi kuparilangasta tehtyjä lenkkejä. Tämän lisäksi alareunan voi tehdä aaltomaiseksi tekemällä siihen kielekkeitä, joiden kanta on esimerkiksi 8 lenkkiä leveä ja jotka kapenevat yhdeksi lenkiksi 8 rivin matkalla.

Jotta homma ei ala puuduttaa, kannattaa työ tehdä vaikka tahtia 4 riviä (2 kierrosta kahden rivin tekniikalla) päivässä, jolloin koko projekti vie noin kaksi viikkoa ja pari tuntia illassa. Tämän hupun tekoon menee noin 5000 lenkkiä.

A hundred marks to buy them all, one day to wind them
three weeks to cut them all and into a chain coif bind them.

Rengaspanssariaiheisia linkkejä

• Sara's Chainmail Connection